Avaruustalous on huimassa kasvussa – myös Suomessa

8.6.2026 Jari Mäkinen, SpacEconomy

Jos jostain syystä satelliitit sammuisivat nyt, seuraukset olisivat välittömiä, kun liikenne menee sekaisin ilman navigaattoreita. Netti menee poikki monista paikoista, monet TV-kanavat sammuvat. Parin tunnin sisällä maksujärjestelmät ja pörssit hidastuvat tai niiden toiminta keskeytyy. Vuorokauden kuluessa lentoliikenne keskeytyy turvallisuussyistä, mobiiliverkot kaatuvat, sähkönsyötössä on häiriöitä ja (hah!) myös viemärilaitos turvautuu varajärjestelmiin.
Mikäli tilanne jatkuu useamman päivän, kauppojen logistiikka romahtaa, hyllyt tyhjenevät, polttoaineesta ja tarvikkeista tulee pulaa. Globaali kauppa ja rahaliikenne lamaantuvat. Todennäköisesti monissa maissa julistettaisiin hätätila.

On onneksi aika epätodennäköistä, että kaikki satelliitit olisivat poissa käytöstä samanaikaisesti, mutta mielikuvaharjoitus pahimmasta tilanteesta osoittaa hyvin sen, miten joka puolelle nivoutunutta avaruus on nyky-yhteiskunnissa ympäri maailman.

Yhä edelleen suurin osa elintärkeistä satelliittisysteemeistä on hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden rakentamia. Perinteisesti käytännössä kaikki avaruustoiminta oli valtiollista, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut rajusti: ehdottomasti suurin osa satelliiteista on nyt kaupallisten yhtiöiden lähettämiä.

Yhdysvaltalainen, Elon Muskin perustama SpaceX on toiminut tässä edelläkävijänä ja kiihdyttimenä. Se on noussut maailman johtavaksi avaruustoimijaksi, ja ero muihin on hurja: kesäkuun alkuun mennessä tänä vuonna 2026 on avaruuteen lähetetty 1725 satelliittia 126 rakettilaukaisulla, ja näistä 1417 satelliittia sekä 65 laukaisua oli SpaceX:n.

Yhtiön Falcon 9 -raketit vastaavat nykyisellään yli 80 prosentista läntisten rakettien laukaisuista ja Starlink -tietoliikennesatelliitit tarjoavat nettiyhteyden taivaalta missä vain maapallolla, myös Suomessa.

Vaikka SpaceX on suurin, ei se ole suinkaan ainoa. Sen tärkein orastava kilpailija on toisen miljardöörin, Jeff Besozin perustama Blue Origin, joka tekee myös uudelleenkäytettäviä raketteja ja rakentaa Starlink-tietoliikennesatelliittiverkoston kaltaista Amazon Leo -järjestelmää. SpaceX ja Blue Origin hamuavat myös Kuuhun ja kauemmaksikin.

Isojen varjossa on laaja pienempien yritysten verkosto, joka tekee paljon samaa kuin avaruusjärjestöt ja perinteiset avaruusalalla toimineet jättiyhtiöt, mutta nopeammin, ketterämmin ja kaupallisemmin. Pääsy avaruuteen on edullisempaa ja helpompaa kuin koskaan, ja tekniikassa on tapahtunut muitakin isoja edistysaskelia.

Voisi puhua myös lumipalloefektistä, missä kaikki vaikuttaa kiihdyttäen kaikkeen. Paitsi että satelliittien lähettäminen on edullisempaa, on myös satelliittien tekeminen edullisempaa ja kätevämpää, kun monet yhtiöt ja palveluntarjoajat kilpailevat keskenään ja kehittävät tekniikkaa.

Uudet satelliittien käyttöideat on helpompi toteuttaa, ja yhden satelliitin sijaan niitä voidaan lähettää pieni lauma. Näin tietyn paikan ylitse lentävää satelliittia ei täydy odottaa enää pitkään, vaan yksi lauman satelliiteista olisi todennäköisesti piankin käytettävissä.

Avaruuden, satelliittien ja niiden tekemien havaintojen käsittelyn tai palveluiden kanssa tekemisissä olevien yhtiöiden määrä onkin kasvanut voimakkaasti. Niin sanottu avaruustalous on yksi nopeimmin kasvavista aloista – eikä taivastaan ole sille rajana.

Avaruustoiminta on ollut Suomessa perinteisesti hyvin vaatimatonta, etenkin kun avaruudella oli kylmän sodan aikaan varsin suuri poliittinenkin rooli. Siitä haluttiin pysyä erossa. Suomi ei lähtenyt mukaan Neuvostoliiton tarjoamiin yhteistyöhankkeisiin. Euroopan avaruusjärjestöönkin liityimme vasta vuoden 1995 alusta.

Ajatusta suomalaisesta satelliitista pidettiin pitkään niin hulluna, että vielä 2010-luvulla Aalto-yliopiston teekkareille naureskeltiin, kun he ehdottivat satelliitin tekemistä. Jaan Praksin keräämä opiskelijaryhmä sai pitkän vääntämisen jälkeen Aalto-1 -satelliittinsa taivaalle vuonna 2017, ja sai samalla myös uuden vaihteen päälle suomalaisessa avaruustoiminnassa.

Aalto-yliopiston satelliittihanke osui juuri sopivaan aikaan, sillä Yhdysvalloissa ”uusi avaruus” oli jo nousussa, mutta Euroopassa jatkettiin vielä perinteisesti. New Space -ajattelussa satelliitin rakentamisen ei täytynyt olla enää iso, kansallinen hanke, vaan sellaisen saattoi tehdä vaikka autotallissa. Eikä tärkeintä ollut pelkkä satelliitti, vaan se, mitä sillä tehtäisiin.

Aalto-1:n tekemisessä mukana olleet opiskelijat Pekka Laurila ja Rafał Modrzewski saivatkin idean perustaa yhtiön tarjoamaan jäätilannetietoja merenkulkijoille. Pieni tutkasatelliitti voisi kartoittaa tarpeeksi tarkasti jäätyneitä meriä, ja koska pienikin apu laivojen reitityksessä toisi helposti suuriakin säästöjä, oli liiketoimintamalli toimiva.

Nyt ICEYE-yhtiö on laukaissut avaruuteen yli 70 satelliittia ja on maailman johtava tutkasatelliittiyhtiö. Jään kuvaaminen on kuitenkin muistona menneestä sen nimessä.

Hyperspektrihavaintoja avaruudesta tekevä Kuva Space on toinen Aalto-1:n pohjalta perustetuista yhtiöistä. Epäsuorempia yhteyksiä nykyisiin suomalaisiin avaruusyhtiöihin on enemmänkin, ja vielä enemmän yhtiöitä, jotka ovat saaneet rohkaisua Aalto-1:stä lähteneestä kehityksestä.

Myös virallinen Suomi ja rahoittajat ovat luonnollisesti tulleet mukaan. Nykyisin Suomessa on – laskentatavasta riippuen – useita satoja avaruusalalla toimivia yhtiöitä. Ne tuottavat varsinaisen avaruustekniikan lisäksi mm. ohjelmistoja, mekaniikkaa ja satelliittien lähettämiin tietoihin pohjautuvia palveluita, ja työllistävät yli 13 000 henkilöä. Pullonkaulana alan kasvulle on työvoimapuute, sillä ajan osaajia ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi. Ei Suomessa, eikä maailmanlaajuisestikaan.

Aalto-1 ei syntynyt tyhjästä, vaan sen taustalla oli akateeminen tutkimusyhteistyö. Siinä missä Aalto-yliopisto rakensi itse satelliitin, hyötykuormia satelliittiin tekivät Turun yliopisto, Ilmatieteen laitos ja VTT.
Suomen huima nousu avaruusalan pieneksi suurvallaksi olisi voinut olla mahdollinen myös ilman Aalto-1:n lähtölaukausta, mutta se selvästikin auttoi valtavasti. Siksi nyt, kymmenkunta vuotta myöhemmin, suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat ryhmittyneet uudelleen pohtimaan keinoja, joilla alalle saataisiin uusi piristysruiske.

Strategisen tutkimuksen hanke SpacEconomy kokoaa yhteen Aalto-1:n taustalla olleet voimat, ja laajentaa rintamaa sittemmin tapahtuneen kehityksen mukaisesti sekä alan tarpeita huomioiden.
Mukana hankkeessa ovat Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston, Turun yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen lisäksi Vaasan ja Tampereen yliopistot sekä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus.

Konsortio pyrkii kehittämään Suomen kasvavaa avaruustaloutta tarjoamalla tutkimustietoa ja vahvistamaan Suomen avaruustalouden osaajapohjaa.

Työpaketeissa rakennetaan ekosysteemi Maan havainnointiin ja satelliittinavigointiin liittyvälle datalle, tutkitaan avaruusalan kaupallistamista, liiketoimintamalleja ja ekosysteemiyhteistyötä ja tunnistetaan kasvun pullonkauloja. Niissä myös pohditaan kaksikäyttöisiä avaruussovelluksia etenkin yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta sekä kartoitetaan tapoja suojata kriittisiä satelliittipohjaisia palveluja.
Hankeen eräs päätavoitteista on myös ennakoida sitä, miten avaruusteknologiat ja tekoäly muokkaavat Suomen taloutta, hyvinvointia ja resilienssiä. Tämän perusteella tehdään strategisen tutkimuksen perustavoitteiden mukaisesti politiikkasuosituksia ja tiekartta avaruustalouden kehittämisestä päättäjien käyttöön.

Suomen taloudellinen kehitys viime vuosina on ollut yleisesti ottaen heikkoa ja kituliasta, mutta avaruustalous reipas poikkeus siihen. Kasvua kolmen viime vuoden aikana on ollut yli 20 %, ja aivan kuten ICEYE osoittaa, on suomalaisyhtiöillä mahdollisuus nousta alan johtavien toimijoiden joukkoon koko maailmassa.

Tosin ICEYEn, samoin kuin muidenkin suomalaisten avaruusyritysten menestystä on kiihdyttänyt myös ulkoinen tekijä nimeltä sota. Puolustustarpeiden kasvu ja Euroopan omavaraisuuden lisääminen avaruudessa on tuonut paljon tilauksia ja mahdollisuuksia koko avaruusalalle laajemminkin. Eräs tekijä Yhdysvaltain ja Kiinan etumatkalle avaruustoimissa on niiden panostus avaruuden sotilaskäyttöön, joten Euroopan lisääntyvä puolustuksellinen avaruustoiminta kehittää myös täkäläistä avaruusalaa.

Kansallinen turvallisuus on myös SpacEconomyn läpileikkaava piirre, sillä avaruudessa olvien laitteiden lisäksi avaruuspohjaiset palvelut vahvistavat turvallisuutta yhteiskunnassamme.

Kun kyse on avaruudesta, yleensä ajattelemme vain satelliitteja, raketteja ja satelliittien lähettämiä tietoja sekä niiden käsittelyä. Suomalaiset avaruusyhtiöt ovat mukana kaikessa tässä, joskaan raketteja – rakettimoottoreita kylläkin – ei tehdä vielä Suomessa.

Kun avaruuteen pääsy muuttuu koko ajan edullisemmaksi, voidaan pian toteuttaa myös hulluilta tuntuvia hankkeita. Euroopan avaruusjärjestön Suomessa olevaan yrityskiihdyttämön valmennusohjelmaan valittiin juuri esimerkiksi Farsight, joka aikoo lähettää Maata kiertämään avaruusteleskooppeja tähtiharrastajien käyttöön. Toinen suomalaisyhtiö, ReOrbit, on puolestaan mukana lähettämässä datakeskuksia avaruuteen.

Nasasta yksityispuolelle hypännyt astronautti Tim Kopra, kuuluisa suomalaissukuinen ”sisunautti”, vieraili juuri toukokuussa Suomessa ja esitteli edustamansa Voyager-yhtiön suunnittelemaa avaruusasemaa. Yhdysvalloissa on jo kolme yksityisiä avaruuslentoja tekevää yhtiötä, Voyagerin lisäksi Axiom ja Vast. Ennen oman asemansa saamista avaruuteen, ne tekevät lentoja Kansainväliselle avaruusasemalle. Axiom on tehnyt jo neljä lentoa, joista kahdella on ollut mukana myös eurooppalaisia, muun muassa ruotsalainen Marcus Wandt.

Euroopan avaruusjärjestön reserviastronautiksi vuonna 2022 valittu Wandt lensi vuonna 2024 pitkälti Ruotsin oman aloitteen ja siellä kerätyn rahan turvin. Maa ja sen avaruusteollisuus katsoi, että lento olisi tarpeen kiinnostuksen herättämiseen avaruutta kohtaan. Historiassa Ruotsi on ollut paljon edellä Suomea avaruustekniikassa, mutta on jäänyt viime aikoina pahasti Suomenkin takavalojen katsojaksi.
Suomalaisia avaruuslentäjiä ei vielä ole, mutta yksityisten avaruusasemien pian alkava aika tuo paljon uudenlaisia mahdollisuuksia – eikä se tarkoita vain astronauttia, vaan paljon enemmän. Avaruusturismi, mitä Wandtin kaltaiset kaupalliset institutionaaliset astronautitkin ovat raharikkaiden lennättämisen lisäksi, on vain yksi pieni osa tulevaisuuden avaruustaloudesta. Lupaavinta on teollinen tuotanto avaruudessa.

Mikropainovoimassa on mahdollista valmistaa metalliseoksia ja lääkemolekyylejä, joita täällä maapallon pinnalla on mahdotonta tehdä. Valokuidusta saadaan laadukkaampaa ja piikiekoista suuria. Auringonvalosta saatavaa energiaa on tarjolla yllin kyllin, ja kun aikanaan materiaaleja voidaan louhia Kuusta tai asteroideista, ei raaka-aineistakaan ole pulaa. Melkeinpä mitä vain voitaisiin tehdä avaruudessa edullisemmin ja paremmin.

Suomikin voisi olla mukana avaruusteollisuuden käynnistämisessä, sillä tärkeintä tässä vaiheessa ovat hyvät ideat. Kenelläkään ei ole vielä tehtaita avaruudessa.

Ja vaikka suhtautuminen ihmisten avaruuteen lähettämiseen on edelleen varsin nihkeätä Suomessa, on varsin selvää, että ihmiskunta tulee vähitellen siirtymään myös avaruuteen. Ensin Maan luokse, sitten Kuun pinnalla oleville asemille, ja lopulta kauemmaksikin. Pitkällä tähtäimellä tämä siirtää maapallon koko taloutta yhä enemmän kohti avaruutta ja avaruuteen.

Tämä tapahtuu reippaasti SpacEconomy -hankkeen päättymisen jälkeen, mutta jo nyt kannattaa pohjustaa tulevaa myös Suomessa tällä saralla. Ja niin tehdäänkin: ASROn säteilymittarit ovat lentäneet Kuun ympäri Nasan Artemis-lennolla ja Solar Foodsin valmistama Soleiini on jo nyt matkalla astronauttien ruokapöytään.

Soleiinia tehdään hiilidioksidista, vedystä ja ravinneaineista, joita mikrobit käyttävät hyväkseen bioreaktorissa. Avaruusaluksissa on hyvä päästä eroon ilmassa olevasta hiilidioksidista, ja vettä tiristetään jo nyt avaruusasemalla myös ulosteista. Puhdistettuna sitä myös juodaan, ja sama vesi voisi toimia myös raaka-aineena ruoan kasvattamiselle.

Ja keitä tällaisten systeemien tekemiseen tarvitaan? Viemäri-insinöörejä tietysti! Avaruuden ja jätevesilaitosten välinen yhteys ei ole vain periaatteellinen, vaan myös ihan konkreettinen – ja kuuluu myös SpacEconomy -hankkeen piiriin.

Otsikkokuvassa on saksalaisen Isar Aerospace -yhtiön raketti Norjan Lofooteilla, Andøyan saarella sijaitsevalla laukaisualustalla. Suomi ei ole mukana hankkeessa, mutta satelliittien laukaisu aivan Suomen naapurista osoittaa hyvin sen, miten maailma on muuttumassa – ja kuinka avaruustoiminta eri muodoissaan on tullut lähemmäksi Suomeakin.

Kuva: Isar Aerospace